Ei, tämä blogi ei ole hylätty vaikka siltä on saattanutkin
vaikuttaa... elämä on ollut pääosin pelkkää töissäkäymistä viimeisten viikkojen
ajan joten en oo suuremmin tehnyt mitään mikä olisi jakamisen arvoista. Vaikka
kaupan ala onkin tapahtumarikas, en kuitenkaan taida sieltä mitään jakaa... What
happens in cittari stays in cittari.
Eilinen ilta kuitenkin hujahti pienellä työporukalla
juhliessa itseni & työkaverin Lauran läksiäisiä. Hieman meinasi mahtavan illan loppupuolella silmä kostua yhdellä jos toisellakin, perinteinen suomalainen ryyppyreissu
siis.
Ja aivan niin kuin otsikko huutaa, h-hetkeen on jäljellä
enää vain 10 päivää ja fiilis alkaa pikkuhiljaa olla sen mukainen. Aivan kuten arvelinkin, niin vasta töiden
todella loppuessa aloin ymmärtää että wow, mä oon todella lähössä melkoisen
kauas. Tulihan siinä melko haikea olo kerätä kahvikuppi taukohuoneesta ja
kuurata työkaappi niistä 11kk shaiboista mitä sinne mun aikana on kertynyt.
Vähän eksynyt olo, nyt kun työt todella ovat ohi... Ymmärrettävästi kestää
hetkisen ennen kuin ihminen tottuu muutoksiin tutussa ja turvallisessa
arjessaan.
 |
| Minä. Kuvia mun elämästä ilmestyy silloin tällöin instaan @tessarais jos joku on kiinnostunut! |
Vaikka siis olo tällä hetkellä tuntuu vieraalta, istuessani
tässä varhaisen syksyn auringossa omalla takapihallani voin jo melkein tuntea millaista se elämä tulee olemaan toisella
puolella palloa. Elämääni on tulossa valtavia muutoksia mutta silti en tunne
suurempaa kauhua... Sama aurinko se siellä Uudessa Seelannissakin lämmittää (:
Lyhyesti ja melko ytimekkäästi deeppiä shittiä! Voitte
kuitenkin odottaa postauksien hieman tihenevän muutaman viikon madeltua ohi kun
vihdoin päästään itse asiaan eli kaikki peukut pystyssä eteenpäin etteivät Islannin
tulivuoret sekoita liikaa itse matkantekoa!
