Viikko ennen joulua meni reissatessa (kuvia tulossa lähiaikoina!) joten tänä vuonna joulua ei ehtinyt edes odottamaan kun olikin jo aika juhlia.
Mutta jos nyt totta puhutaan, niin tuntuu siltä ettei joulua tullut vietettyä ollenkaan... Joulu ilman talvea, omaa perhettä ja joulukinkkua ei vain yksinkertaisesti ole mulle aito joulu! Ja varsinkaan sillon, kun aattona istut kavereiden kanssa auringonpaahteessa juomassa bisseä, mitä Suomessa tulee yleensä tehtyä enemminkin jussina. Tai aika harvoina juhannuksenakaan, silloin kun yleensä tuntuu aina satavan vettä.
Kerrankin säät olivat sieltä paremmasta päästä ja kuten mainittu, aurinko paistoi niin että valkoinen suomalainen sai lähestulkoon uida aurinkorasvassa. Kauppojen näyteikkunoissa kuitenkin oli teemana lumiset maisemat ja joulumainoksissa lauleskeltiin valkeista jouluista... Ihmeteltiinkin kavereiden kanssa sitä, miksi täälläpäin maailmaa joulu yhdistetään edelleenkin lumeen ja talveen? Luulisi, että monien kesällä vietettyjen joulujen jälkeen syntyisi täkäläiseen jouluun sopivia perinteitä, kuten esimerkiksi shortseihin pukeutuvia joulupukkeja tai hiekkarannoilla tallustelevia poroja.
Itse olin hyvin yllättynyt, kuinka vähän kärsin koti-ikävästä joulupyhien aikaan. Odotin vähän kauhulla kaipaavani hirveästi kotiin, onhan joulu Suomessa useimmiten juuri perhejuhla, Ehkäpä ikävä jäi kuitenkin uupumaan juuri sen takia, etten oikein koe edes viettäneeni joulua. Tai sitten aatonaaton skypesessio mutsin, faijan ja broidin kanssa vain yksinkertaisesti lievitti yleistä ikävää... Tai sitten se Suomesta lähetetty Fazerin suklaalevy, jota sain jouluna mutustella.
Tämänvuotinen jouluni ei siis ollutkaan ihan tyypillinen joulu, mutta sain kuitenkin nauttia ihanien ihmisten seurasta, joten ei valittamista. Aattona raahasin itseni Juditin kämpille, missä meitä oli suomalainen, hollantilainen ja kaksin kappalein espanjalaisia valmiina viettämään joulua. Manuel kokkasi meille aivan mahtavan perinteisen espanjalaisen päivällisen, jota valmisteltiin oikeastaan koko päivä. Koska meistä oli keittiössä enemmän haittaa kuin hyötyä, mut ja Judit lähetettiin viinakaupoille hakemaan punkkua ja valkkaria joulupöytään. Reissu osoittautuikin aika kuntoiluksi kun paahtavan auringon alla sai kammeta portaita ylös, Wellingtonissa kadut kun viettävät välillä ihan ronskisti ylöspäin.
Manuel, Pim & Judit
Taivaallisen aterian ja viinilasillisten jälkeen lauleskeltiin Queeniä ja Red Hot Chili Peppersiä yhtenä kuorona perinteisempien jouluhymnien sijaan. Onneksi jätin juomisen lopulta vähän vähemmälle, osalla porukasta olikin sitten itse joulupäivänä aikamoinen kankkunen.
Joulupäivästä eteenpäin ystäväiseni Ross tulikin asustelemaan tänne 'mun' kämpille, kun oma host-perheeni on edelleen reissussa Euroopassa. Muutama päivä onkin kulunut tehden ei-yhtikäs-mitään, mutta huomenna olisi aika taas aktivoitua ja lähteä käymään sunnuntaitorilla. Nähtäväksi jää, mitä uusivuosi tuo tullessaan!
PS: Se, joka jaksaa laskea kuinka monta kertaa tässä tekstissä mainittiin sana joulu,, saa paljon paketteja ensi vuonna!
