Putting a stop to all the whining

Toivottavasti en kuulosta liian masentavalta, mutta viimeset muutama viikkoa ei oo ollu ihan ruusuilla tanssimista.

Jonkin aikaa sitten älysin, ettei tää au pairin homma ole ihan se mun juttu. Mulla on vapaa-aikaa ihan tajuttomasti ja tuun ihan mökkihöperöks kun vietän suurimman ajan täällä talossa. Yhtälö on hyvin yksinkertainen: Koska mulla on tosi vähän töitä, ansaitsen myös tosi vähän rahaa. Ja mä oon sen verran tarkka varojeni käytössä, että iskee kamala ahdistus kun kaikki säästöt menee päivittäiseen kahvitteluun kaupungilla.

Niinpä olen siis päättänyt hankkia kakkosduunin ansaitakseni rahaa ja saadakseni jotain tekemistä. Kaikki jotka on koskaan joutunut hakemaan töitä tietää kuinka pepusta se on. Ja varsinkin kun sun pitää löytää duuni joka sopii aikataulullisesti yhteen sun au pair –vastuiden kanssa.

Oon saanut positiivista viestiä muutamasta baarista, mutta tuskin noita hommia kauaa jaksan tehä. Päivät hoidat lasta ja pidät huolta talosta ja öisin sitten palvelet juoppoja meluisassa yökerhossa aamuun saakka? Kaikki siis rukoilemaan mun puolesta että löytäisin oikeesti jotain kivaa duunia!

Nyt kuitenkin itse asiaan eli kerron hienosti 20 kohdassa mun tän päivän kulun. Eli Tessan torstai-valitus ja ehkä jopa jonkinnäköinen valaistuminenkin:

1. Heräät yöllä tajuttoman kovaan tuuleen. Uni karkaa ja katsot Modern familyä ja The Officea aamunkoittoon.

2. Nouset ylös ja masennut koska sää näyttää kamalalta.

3. Autat Isabellaa aamutoimissa ja heität tämän kouluun autolla joka toimii silloin kun sitä huvittaa.

4. Palaat kotiin ja menet sängyn pohjalle harmittelemaan, että bestiksesi Judit on vierailemassa Espanjassa näkemässä perhettään. Ei ole ketään kenen kanssa juoruta!

5. Kampeat itsesi lopulta suihkuun ja heität jopa vähän pakkelia naamaan koska työnetsintä jatkuu! Kainaloon pinkka CV:itä ja dösällä kaupunkiin!

6. Näät Simonin tämän työpaikalla että saat hieman toimistotarvikkeita. (Hyshys emme tietenkään varastaneet Uuden Seelannin valtiolta kahtakymmentä klemmaria mun CV:itä varten!)

7. Poikkeat sittenkin ensin lounaalle koska kaamea nälkä. Kukaan ei voi etsiä töitä nälkäisenä.

8. Kysyt vieressä lounastavalta mieheltä ”Onko mun hampaankoloissa jotain ruokaa?” samalla kun irvistelet mielipuolisesti. Kukaan ei voi etsiä töitä ruoantähteiden roikkuessa leegoista.

9. Kävelet jokaiseen kunnollisen näköiseen vaatekauppaan/kahvilaan/ravintolaan/baariin ojentamaan CV:n. Ihmiset on aina mukavia vaikka torjuvatkin työnhakuyrityksesi ystävällisesti.

10. Laitat välissä viestiä muutamille au paireille näiden viikonloppupläneistä. Sovit pari tapaamista viikonlopuksi, hyvästi erakkoelämä!

11. Angstaat taas sitä kun Judit on Espanjassa ja toinen bestis (Lontoolainen Ross) sai jo itselleen töitä eikä voi enää vaan laiskotella kanssasi päiväsaikaan.

12. Angstaat myös sitä että Ross muuttaa keskustaan ja itse asut dösämatkan päässä.

13. Eksyt hämärän turkkilaisen ravintolan keittiöön keskustelemaan paikan johtajan kanssa. Tällä saattaa olla sinulle töitä, mutta alkaen vasta ensi vuoden puolella. Jatkat matkaa seuraavaan raflaan.

14. Viimeinen baari mihin piipahdat tarjoaa sinulle työkokeilua lauantai-illalle, sillä nämä tarvitsevat kiireesti osa-aikaista. Viis siitä ettei sinulla ole tippaakaan kokemusta baaritiskillä työskentelystä, lupaat siltikin ilmestyä paikalle!

15. Ostat itsellesi melkein hankitun työpaikan kunniaksi pillimehun kotimatkalle.

16. Kotona tyhjennät tiskikoneen ja tarkastat sähköpostin kymmenen minuutin välein josko tulisi kutsuja työhaastatteluihin. Ainoa saapuva viesti on hylkäys. Et oisikaan halunnut työskennellä niille.

17. Suunnittelet kirjoittavasi blogipostauksen, viimeisestä kun on aikaa. Jätät aikeet kuitenkin ajatuksen tasolle ja teet sen sijaan kaikkea muuta.

18. Isabella saapuu kotiin vaarilta ja leikit tämän kanssa hetken ennen nukkumaanmenoa.

19. Laitat viestiä Rossille koska luulet tulevasi taas kipeäksi. Angstaat kun tämä vastaa ”No sähän oot aina kipeä”.

20. Kirjoitat vihdoin sen blogipostauksen ja ymmärrät, että vaikka päiväsi kuulostaa sanoiksi laitettuna pelkältä valitukselta, olet silti loppujen lopuksi iloinen siitä, että saat asua maailman toisella puolella ja kohta jopa ehkä ansaita rahaakin.

Ja että olet täällä saanut rakkaita kavereita joille ylipäänsä voi angstata.
Ja että kotona odottaa myös rakkaita kavereita, jotka odottaa sua vaikka oisit reissussa vähän pidemmänkin aikaa.
Ja päätät että nyt on aika ottaa itseäsi niskasta kiinni ja lopettaa kaikki turha marmatus ja valitus ja buuhuu-aupairina-on-niin-rankkaa ja ymmärtää että hetkonen, sulla on asiat aika paljon paremmin kun suurimmalla osalla maailman ihmisistä.
Ja ymmärrät että sulla on paljon mistä olla kiitollinen.
Ja ymmärrät että kuulostat nyt vähän kliseeltä.
Ja ymmärrät ettet oikeestaan ees välitä.

+ Ja ymmärrät olla kiitollinen siitä, että olet täällä etkä Suomen nollakeleissä

Amen?