sunnuntai 30. marraskuuta 2014

What wonders can be found in my phone's gallery

Kameraa on vähän kökkö kantaa aina kainalossa joten ymmärrettävästi kännykän kätköihin kertyy paljon kuvia matkan varrelta. Viimesen kahden viikon aikana on tapahtunut vaikka mitä joten antaa photojen puhua puolestaan!
























Mahtava mutsini lähetti Suomesta piparkakkuja koristeltavaksi. Tästäkin askareesta huolimatta joulufiilis vähän uupuu, ei tunnu nimittäin joulu lähestyvän kun lämpömittarin lukemat vain kasvaa.
Tämä viikko oli Isabellallekin kiireinen neidin synttäreiden sun muiden menojen ansiosta! Ensi viikolla Simon&Isa suuntaavatkin jouluksi Eurooppaan, tulee olemaan outoa elellä hiljaisessa huushollissa.

















Voin muuten ylpeänä kertoa että olen täällä onnistunut pääsemään eroon kauheasta hämähäkkipelostani. Siinä vaiheessa kun noihin kavereihin törmää lähes päivittäin, vaikka kokoa onkin hieman enemmän kuin suomalaisilla serkuillaan, kuka tahansa alkaa pitää noita enemminkin kämppiksinä kuin arkkivihollisina.



Wellingtonin keskustaa. Tää kaupunki tulee olemaan täydellinen kunhan vaan ne todelliset kesäsäät vihdoin alkais!



                       

Domino's on paras koska 5$ (=3€) pizzat! Hauskaa hommassa vaan on se, että vaikka taidan olla jo yksi vakkariasiakkaista niin jopa sanasta sanaan tavutettuna mun nimi menee aina mönkään. Ja vielä englanninkielisessä maassa?
Snapchatti musta ja ihanasta Svenjasta viime viikonlopulta, joidenkin ihmisten kanssa vaan nappaa alusta asti. Starbucks on täälläkin melko hintava, mutta mitä ei ilmaisen wifin eteen tekisi!




Perjantaina oli Rossin & kämppisten tuparit ja Suomi oli hyvin edustettuna kolmen suomineidon voimin! Parhaiden iltojen jäljiltä kuvat saattavat olla vähän utuisia, mutta eiköhän se kerro vain fiiliksen tasosta.



Tänä aamuna päätin laiskan sunnuntain kunniaksi lähteä samoilemaan lähinaapurustoon ja lopulta päädyin jonkun naapurin takapihalta lähtevää polkua pitkin keskelle kukkuloita. Ja tämä paikka on siis alle 15 minuutin kävelymatkan päässä kotoa, mutta mulla meni se noin 80 päivää hoksata kyseinen mesta. Kaksi tuntia jaksoin tuolla haahuilla koska noh, katsokaa nyt noita maisemia. Uusi Seelanti on kyllä välillä ihan tajuton. (Ei kuitenkaan auta unohtaa, että Wellington on myös ajoittain pirun tuulinen... koskaan en oo ollut noin kovassa tuulessa että tunsin omien silmäluomienkin lepattavan tuulessa.......:D)



 
Ainahan täältä olisi miljoonia tarinoita kerrottavana, mutta jos nyt pidetään kuitenkin postauksien pituus alle romaanin. Pääpointtina kuitenkin, että elämä täällä rullaa oikein mallikkaasti pienistä kolhuista huolimatta ja vielä ei ole koti-ikävä... Jää nähtäväksi muuttuuko tämä joulun koittaessa!

PS. Tiedän että toi hämähäkkiteksti lentelee tuolla miten sattuu, mutta tunnin uuvuttavan taistelun jälkeen sanon fuck this shit ja annan sen elää omaa elämäänsä. Hyvää yötä.




2 kommenttia:

  1. Toiset menee maailman ympäri kahdeksassakymmenessä päivässä ( muistatko tunnarin). Vain blondilta voi mennä se aika polun pään löytämiseen. Tosin toinen blondi myös ihan mielellään patikois noita polkuja.(taas käy kateeks). Ottaisin myös mansikat ja kukat polun varrelta ja auringon ja kirkkaan taivaan ja ja ja ja......ehkä myös sen halvan pitsan. Siis pitsan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha mietin kuule aika kauan laitanko pizza vai pitsa ! Sä menisit ihan hulluks näitten kasvitieteellisessä puutarhassa....just nyt siellä kukoistaa tulppaani-istutukset !! puspus

      Poista