Bay of islands

3 viikkoa sitten oli aika lähteä pitkästä aikaa reppureissaamaan! Suuntana oli pohjoissaaren pohjoinen, eli suurkaupunki Auckland, paratiisisaaret Bay of islands, Uuden-Seelannin kuuluisimman majakan koti Cape Reinga sekä kuvankaunis Coromandel, josta kerron enemmän seuraavassa postauksessa!

Hauskinta reissuun lähdössä oli se, etten osannut ollenkaan odottaa mitä tuleva tuo tullessaan. Pääosin sen takia, että reissutoverini Janan olin tavannut tasan 3 kertaa ennen lähtöpäivää, eikä ollut mitään varmuutta siitä tulisimmeko edes toimeen. 12h bussimatka Aucklandiin antoi kuitenkin ihan tarpeeksi aikaa tutustumiseen, ja onneksi mun ja Janan ajatusmaailmat osoittautui todella samanlaisiksi eikä aikaakaan kun juoruttiin jo yhdessä kuin oltaisiin tunnettu toisemme jo ikuisuus.

Mun onni oli taas matkassa, ja vettä satoi tietenkin koko sen ajan kun oltiin Bay of islandsilla, aka "Bay of islands, siellähän on aina aurinkoista ja lämmintä!" Hommaa ei helpottanut ollenkaan se, että siihen asti sateisessa Wellingtonissa oli yhtäkkiä tapahtunut täyskäännös ja lämpöä oli jotain 25 astetta. Tuntui oudolta kun wellykaverit lähetteli meille biitsikuvia meidän tallustellessa vesisateessa katselemassa kauri-puita.

Harmaudesta huolimatta tukikohtamme Paihia oli hurmaava pikku turistikaupunki, jossa viihtyy jokainen. Nähtyä tuli myös historiallinen saarikaupunki Russell, Uuden-Seelannin 'paras' fish&chips puoti sekä maailman surkeimmat ruokakaupat. Sateessa ei ihmeemmin tullut mitään puuhailtua, mutta esimerkiksi ulkoporeammeessa lilluminen on yllättävän chilliä myös rankkasateessa. Koko alueen aktiivisin baarikin sattui sijaitsemaan 20m päässä hostellihuoneestamme, joten muutama bissekin tuli nautittua aikaisista bussiherätyksistä huolimatta.

90 mile beach (todellisuudessa 90km) oli aika hauska kokea: En ookkaan ennen ajanut beachillä tuhatta ja sataa bussin kyydissä! Oli myös ihan hullua kokeilla sandboardingia, jonka ajattelin olevan lähes sama asia kuin pulkkamäki... Paitsi että sieltä dyynin päältä tullaan alas pää edellä, eikä käsillä saa jarrutella tai voi ranteet murtua. Mikäs siinä, juuri pieni pelkotilahan se teki tästä huvista vielä vähän jännittävämpää! Hiekkaa löytyi hiuksista ja korvista vielä muutamaa päivää myöhemminkin.

Tasmaninmeren ja Tyynenmeren kohtaamispaikka Cape Reinga oli vähän pettymys. Tyypillinen turistimesta, jossa vaelletaan vartti kuuluisalle majakalle, otetaan muutama selfie ja palataan sitten äkkiä viimasta takaisin busseihin. Olihan se kiva nähdä, mutta kauniimman sään aikaan olisi varmasti viihtynyt vähän pidempäänkin.

Mulle reissun kohokohta oli ehdottomasti delfiinibongailu! Delffareiden löydyttyä paatti jätti meidät noin tunniksi autiolle saarelle, keskelle ei mitään. Onni oli matkassa ja pilviverho repesi hetkeksi, paljastaen Uuden-Seelannin ankaran auringon. Ja harmaudesta johtuen aurinkorasvaa ei tietenkään ollut matkassa, joten suomalaisen pärstä paloi pinkiksi noin 10 minuutissa. Lisäksi sain vihdoin kokea ne kuuluisat paikalliset hiekkasääsket, jotka iski mun nilkkoihin kun istuskelimme nurtsilla nauttimassa auringosta. En tuntenut näitä riesoja ollenkaan ennen kuin menin kahlaamaan veteen, missä nilkoista alkoi vain yhtäkkiä valua verivanoja. Nilkkoja myös poltteli aika pirusti, joten tämä turisti juoksi äläkkää pitäen äkkiä pois vedestä, luullen joutuneeni joidenkin näkymättömien meduusojen kohteeksi. Jälkeenpäin hieman kokeneempi opas osasi selittää paukamien todellisen syyn ja seuraavat yöt tulikin kärsittyä puremia rapsutellen.

Reissatessa tietty aina sattuu ja tapahtuu, mutta tämä teksti on muutenkin niin myöhässä aikataulusta että olkoon nyt kuvapainotteinen. Tulevaisuudessa onkin sitten aika kertoa Coromandelista, mutta en liikaa innostuisi, siinä kun saattaa taas mennä tovi.