Hobbiton & Rotorua

Vihdoin ja viimein juttua meijän roadtripistä! Reissu kesti oikeastaan vaan viikonlopun mutta kerrottavaa olisi tietenkin ihan sikana siitä huolimatta. Annetaan kuitenkin tällä kertaa pääosin kuvien (joita tuli otettua ihan pirusti) puhua puolestaan. 

There was kind of a war going on with these 'sleeping-photos' but this is the only one that can be put on public display....

Fabienne & Kati

The Germans and the one hobbit.....

Kaikki alkoi oikeastaan perjantaina 17.10, kun ajettiin noin tunnin matka Wellingtonista Paraparaumuun, jossa saksalainen au pair piti sleepoverin! Paikalla meitä taisi olla lähemmäs kymmenen tyttöä ja meininki oli todella bueno. Yöunet jäi aika olemattomiksi mutta autossa oli hyvä torkkua, Hobbitoniin kun ajaa päälle 6h. Reissuun mun lisäksi lähti kuskimme Fabienne sekä matkalaiset Sophia, Kati ja Lucas, joten viiden hengen autossa oli aika tukalat fiilikset... Ainakin semipitkillä saksalaisilla, mulla nyt on aina jalkatilaa.

Ja se ei muuten ole vain klisee että Uudessa Seelannissa on lampaita kaikkialla, koska niitä oikeasti löytyy lähes jokaiselta kukkulalta maanteillä ajaessa. Mä ja Kati huudeltiin vaan "Aaaaaw!" koko matka, sillä tähän aikaan vuodesta kaikilla pelloilla oli piiikkupikku karitsoja suoraan kun jostain Lambi-mainoksesta.

Fabienne & a few excited photographers in the background

Vähän oltiin pettyneitä kun taivas oli synkkä ja vettä tuli koko viikonlopun ajan... Toisaalta ei se aurinko aina Frodolle & Bilbollekaan paistanut.

Hobbittonia en osaa kuvailla muuten kuin että järisyttävän ihana paikka. Jos on nähnyt edes yhden elokuvista, suosittelen tosiaan käymään. Oppaan puheetkin meni multa ihan ohi kun keskityin vaan kattelemaan ympärilleni hämmästyksen vallassa. Aika pienihän paikka loppujen lopuksi oli, onhan kyse elokuvasetistä, mutta kahden tunnin kierros oli ehdottomasti hintansa väärti.

Don't really know what's happening here...

Hieman kun oltiin toivuttu LOTR-kuumeesta niin ajettiin yöpaikkaamme Rotoruaan, joka on tosiaan kuuluisa geotermisestä maaperästään. Käytännössä tämä tarkoitti tulikuumia höyryäviä lammikoita, jotka haisivat mädäntyneille kananmunille. Kiva paikka kävästä, mutta tuskin sinne muuttaisin.

Rotoruassa on myös mahdollisuus harrastaa vaikka minkälaista extreme-urheilua ja maori-kulttuuria, mutta ei jaksettu into piukeana juosta ulkona kun vettä tuli saavista kaatamalla ja pimeäkin ehti jo laskeutua. Hyvää ruokaa maha täyteen ja bilistä hostellilla, mukavasti se ilta meni niinkin.

Pakko meidän oli kuitenkin jotain nähtävyyksiä checkata. Respasta suositeltiin luonnonmukaista kuumaa lähdettä, joten paluumatkalla poikettiin päätieltä keskelle ei mitään. Matkanteko lähteelle oli aika tuskaa, mutta perille löydettyämme lilluttiin lämpimässä vedessä, lemusta huolimatta, tovi jos toinenkin. Mettän keskeltä ei tietenkään löytynyt suihkuja joten mukava haju leijui autossa koko kotimatkan ajan.

Vaikkei säät hellineetkään niin reissulle arvosanaksi täysi kymppi!