One month spent in NZ

Kuukausi vietetty Wellingtonissa ja fiilikset on edelleen huipussaan. Vaikka au pairin homma ei aina innosta, niin en usko että on olemassa ketään joka ei tuntisi oloaan onnelliseksi tässä kaupungissa. Säät ovat vihdoin hellineet, ja oon uskaltanut poistua kotoa shortsit jalassa jo kahdesti! Tänään syötiin ekaa kertaa takapihalla grillisafkaa ja tuli sellainen kesäfiilis että.

Viikko sujahti tapansa mukaan hullun nopeasti ja viikonloppuna tuli oltua siellä sun täällä. Perjantaina vietettiin ruotsalaisen Saran 20v synttäreitä kaupungilla ja tuli käytyä baareissa, joiden teemoina mm. 80-luku ja villi länsi.

Lauantaina lähdettiin Isan & Simonin kanssa ex tempore ajamaan 10min matka Makaraan. Kyseessä paikka, joka oli niin landea ettei siellä ollut edes kenttää. Lampaita, hevosia ja farmeja kaikkialla.

Määränpään karu ja kaunis ranta oli kuitenkin kännykättä olemisen arvoinen. Kapuaminen ylös kukkuloille oli aivan tuskaa edellispäivän 1,5h kävelylenkin jälkeen, mutta sekin haittapuoli unohtui kun sai into piukeana ottaa kuvia huipulla. Peter Jacksonkin kuulemma kuvannut jonkun uransa alkuaikojen leffoista samaisella kukkulalla!

Kukkulan kuningas!

Mun osaltani random viikonloppuohjelma vain jatkui, kun kaveri ilmestyi autollaan pihatielle ja ilmoitti että sä tulet nyt käymään meillä. Kyseessä siis n. 40min Wellystä pohjoiseen sijaitseva Pukerua Bay, pikkuriikkinen yhteisö meren ja vuorten välissä. Tunnelma oli kuin trooppisen matkakohteen mainoksesta, istuttiin rannalla auringonlaskuun saakka nauttien bissestä ja hyvästä seurasta, meressä lilluvia meduusoja katsellen. Illan viiletessä ei tarvinnut kuin kävellä tien yli ja oltiin jo kaverin mestoilla laittamassa grillibileet pystyyn.

Käväistiin myös 21-vuotta täyttävän naapurin syntymäpäivillä. Mulle tuli täysin yllätyksenä, kuinka isot pippalot tosiaan oli kyseessä. Täällä kun nuori täyttää 21 niin menoa voisi verrata esim jenkkien sweet sixteen –hypetykseen! Vieraat pitivät puheita, puitteet aivan tiptop ja väkeä todella paljon. Törmäsin myös perinteeseen, jota pidin aivan mahtavana: Synttärisankarille ojennetaan avain (ns. avain aikuisuuteen!) joka on yleensä jonkun metrin kokoinen, vaneerista leikattu pala. Siihen kaverit ja sukulaiset voivat sitten kirjoittaa terveisensä synttärisankarille. Hauskinta koko hommassa on, että täällä ikävuodessa 21 ei ole mitään erikoista. Perinne vain on jäänyt elämään entisajoilta.

Pukerua Bay Beach

Sound of Music starring... Isabella!

Father & daughter

Rukoilkaa hyviä säitä tänne myös ensi viikolle, sillä silloin on kyseessä kauan odotettu road trip Hobbitoniin! Ei huolta, kuvia tulee otettua luultavasti ihan liikaa.