Today was a good day

Koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen, härregud! Tai itse kokemus jäi melko köyhäksi, heräsin keskellä yötä tärinään mutta unenpöppörössä kelasin vain hytiseväni kylmästä... Ja tyynen onnellisesti jatkoin unia. Vasta aamupalalla palaset loksahtivat kohdalleen kun ensimmäisenä kysyttiin tunsinko viimeöistä maanjäristystä vai nukuinko sen ohi. Nooh...

Tämä episodi on vain yksi niistä uusista jutuista mitä koen täällä päivittäin, eikä mun aika tai kärsivällisyys millään riitä kaiken jakamiseen. Joka ikinen tunti viikostani on buukattu täyteen ihmisiä tavatessa ja asioita hoitaessa. Välillä tuntuu siltä kuin vapaa-aikakin olisi työtä, kuljenhan joka paikkaan kalenteri kädessä.

Maoriksi dubatut piirretyt. Niistä on laiskat maanantait tehty,

Koko viikonloppu tuli oikeastaan vietettyä juhlien. Wellingtonissa on runsas määrä opiskelijoita ja päädyinkin lauantaina viettämään iltaa paikallisen kaveriporukan kanssa, jotka heti kutsuivat minut keikalleen täksi perjantaiksi. Tekemisen puute tuskin tulee iskemään ainakaan vähään aikaan.

Maanantai olikin unelmien täyttymys kun sain vain lahnata kämpillä koko päivän ja vielä hyvällä omatunnolla, ulkona kun riehui jäätävä myräkkä. Tänään taas tuli luotua au pair –suhteita, kun tapasin kaksi ruotsalaista joiden kanssa meillä synkkasi välittömästi. Pystyin huokaisemaan myös helpotuksesta kun molemmat tytöistä puhuivat mielellään enkkua, sen sijaan että olisivat kuunnelleet omaa groteskia svenskaani. Toinen tytöistä sattui vielä omaamaan ilahduttavan Skåne-aksentin, joten enkun kautta mäkin sentään ymmärsin jotain keskusteluista.

Käytiin ihan mahtavassa kahvilassa Cuba Streetillä, joka on ylivoimaisesti lempipaikkani koko Wellingtonissa. Kadulta löytyy hämäriä kauppoja, hullunnäköisiä kahviloita ja törkeästi sympaattisia katusoittajia joten fiilis on aina katossa päivänajasta huolimatta.

Maailman paras pirtelö. Ikinä. Ja sitä oli varmaankin litra

Kaupungilta palaillessani aurinko paistoi ja vastaan tuli vanha mies koiransa kanssa. Mies lauloi älyttömän ihanasti matalalla äänellään, ihan vaan omaksi huvikseen ja huikkasi mulle ohikulkiessaan että nauti sinäkin kauniista päivästä. Noina hetkinä koen aina niin vahvasti, että ehkäpä mun ihan oikeastikin kuuluu olla täällä. Today was a good day.

PS Yksi edellisistä au paireista lihoi tässä perheessä ollessaan 15 kiloa, jaiks... Jos en ole hankkinut salikorttia ensi viikkoon mennessä niin voitte alkaa jo lähettämään XXL-koon vaatteita!